Pinnan alla muhii - toivottavasti

Tuntuu, että nykyään vanhuudesta puhutaan paljon. Keskusteluohjelmissa, dokumenteissa, politiikassa, mielipidepalstoilla jne. käydään aihetta läpi eri näkökulmista. Keskusteluissa ja tarinoissa mm. määritellään "hyvää vanhuutta", pohditaan ihmisarvoa, resurssien rajallisuutta ja Suomen muuttuvaa ikärakennetta.

Tämän päivän vanhuksia tuntuu piinaavan ehkä eniten yksinäisyys. Oma rytmi hidastuu, mutta muu maailma ei jaksa ja ehdi pysähtyä rinnalle. Tehokkuusajattelu ja rajalliset resurssit puoli-pakottavat muun yhteiskunnan porhaltamaan ohi, ja "hidastelijat" hoidetaan miten kuten, siinä sivussa. Vanhusten fyysisten voimien rajallisuus lisää heidän riippuvuuttaan toisista ihmisistä. Elin- ja tuttavapiiri on myös rajallinen. Arkisetkin asiat, kuten ulospääsy (etenkin talvella) ovat usein hankalia, joka puolestaan rajaa elinpiiriä entisestään. Yksinäisyyttä voi sitten olla houkutus lievittää esim. alkoholilla, jolla - kuten arvata saattaa - on muita sivuvaikutuksia. Hoitolaitoksissa vanhukset puolestaan kärsivät henkilökunnan vähyydestä, joka johtaa liikaan lääkitsemiseen ja vaihtamattomissa vaipoissa makaamiseen.

Ongelmien tunnistaminenhan on ensimmäinen askel muutokseen, joten toivoa täytyy olla. Tekesin ohjelma rahoittaa sosiaali- ja terveysvalveluiden innovaatioita (http://www.tekes.fi/ohjelmat/sosiaalijaterveyspalvelut) ja palveluiden kehitystä yleensä. Kunnat kehittävät palveluseteleitä ja perhehoitoa vanhusten oloja parantamaan, yritykset erilaisia apuvälineitä turvallisempaan arkeen ja kotona asumiseen. Myös ikääntyvä ikäpolvi itse ottaa asioita omiin käsiinsä, kuten Loppukirin asumisyhteisön perustaminen (http://www.aktiivisetseniorit.fi/) todistaa.

Erityisen silmiä avaava on myös keraamikko Helena Leppäsen väitöskirja Muotoilija ja toinen, jossa Leppänen muotoili senioreille sopivan astiaston. On häkellyttävän upeaa lukea, kuinka näennäisesti pienet asiat, kuten tarpeeksi leveä lautasen reuna tai oikein sijoitettu väriraita tekee eron sen välillä, onko asukas omatoiminen ruokailija vai syötettävien listalla. Uskoni onkin vahva siihen, että muotoilulla ja käyttäjälähtöisellä suunnittelulla voisi tilaisuuden tullen olla ratkaiseva merkitys palveluiden parantamisessa tavalla, joka palvelee kaikkia osapuolia.

Palvelumuotoilulla uusi, uljaampi maailma?

Palvelumuotoilu ja asiakaskeskeisyys ovat kovasti pinnalla juuri nyt. Lehdissä ja tv-mainoksissa esitellään jatkuvasti erilaisia tapoja ja kampanjoita, joilla asiakkaita houkutellaan mukaan tuote- ja palvelukehitykseen. Lähikauppa osallistaa netissä, Silja haki taannoin tuhatta "tuotekehittäjää". Finnairin matkaaja-bloggaajat saivat paljon julkisuutta. Puhumattakaan siitä, miten sosiaalinen media on puolipakottanut yritykset kommunikoimaan aivan uudella tavalla asiakkaidensa kanssa.

Minusta kehitys on hyvästä. Tietysti alku menee opetellessa, ja kestää aikansa, ennenkuin yritykset osaavat todella muuttaa kampanjat ja muun tiedon ymmärrykseksi ja edelleen toimenpiteiksi. Se saattaa vaatia enemmän joustavuutta kuin monen yrityksen operoinnista irtoaa. Yhtä kaikki, jokainen aito yritys kuunnella asiakasta avoimin mielin, on askel oikeaan suuntaan.

Palvelumuotoilun nerokkuus piileekin juuri asiakaskeskeisyydessä. Siinä, että suunnittelijalla ei ole valmista visiota ratkaisuista ennakkoon, vaan jokaiseen tapaukseen lähdetään perehtymään tyhjin mielin. Kaikki vastaukset ja ratkaisut löytyvät asiakaskunnasta, ne vain pitää osata kaivaa esille. Eikä voi pelätä radikaaliakaan uudistumista. Olemassa olevista rakenteista ja toimintamalleista ei saa pitää kiinni vain siksi, että "aina on tehty näin" tai koska muutos olisi liian vaivalloista.

Muotoilulla on kallis maine. Palvelumuotoilun ydin on kuitenkin luoda palveluita ja toimintatapoja, jotka ovat mahdollisimman tarkoituksenmukaisia kaikkien kannalta, ei suinkaan mahdollisimman näyttäviä. Tämä taloudellisten realiteettien huomioiminen vetoaa allekirjoittaneeseen aivan erityisesti. Usein riittää vain se, että joku viitsii nähdä vaivaa ja paneutua asiaan. Kaiken ei aina tarvitse maksaa enemmän ollakseen parempaa. Miksi siis tyytyä?

Juuri tämä paneutuminen ja se yksinkertainen ajatus, että havainnoidaan asiakkaita, kysellään, yritetään ymmärtää ja palvella paremmin, avaa mahdollisuudet paremman maailman rakentamiselle. Mediassa on päivittäin uutisia, reportaaseja, mielipiteitä ja kokemuksia epäoikeudenmukaisesta maailmasta. Turhauttavinta juttujen seuraamisessa on niiden (ainakin näennäinen) järjettömyys. Tehdäänkö kaikki päätökset norsunluutorneista, ymmärtämättä mitään, kysymättä keneltäkään? En halua uskoa sitäkään. En ainakaan aio tyytyä siihen.

Tervetuloa mukaan!

Designers For Finland hakee palveluiden kehittämisestä kiinnostuneita henkilöitä mukaan perustamaan toimintaa.
Alkuvuoden aikana

• Aloitetaan DFF:n blogi
• Levitetään tietoa ja pyritään herättämään kiinnostusta
• Järjestetään ensimmäinen tapaaminen
• Perustetaan Designers For Finland ry

 Mukaan ovat tervetulleita kaikki palveluiden kehittämisestä kiinnostuneet henkilöt, jotka haluavat olla mukana parantamassa yhteiskuntaa. Voit olla opiskelija tai ammattilainen; taiteilija, insinööri tai humanisti - tärkeintä on kiinnostus kehittämiseen ja auttamiseen. Pyrkimyksenä on kerätä mahdollisimman poikkitieteellisiä ryhmiä tekemään suunnittelu- ja kehitystyötä yleishyödyllisille, voittoa tavoittelemattomille organisaatioille. Työ tehdään vapaaehtoisvoimin, projektiluontoisesti.

Tervetuloa mukaan muuttamaan maailmaa!