Tuntuu, että nykyään vanhuudesta puhutaan paljon. Keskusteluohjelmissa, dokumenteissa, politiikassa, mielipidepalstoilla jne. käydään aihetta läpi eri näkökulmista. Keskusteluissa ja tarinoissa mm. määritellään "hyvää vanhuutta", pohditaan ihmisarvoa, resurssien rajallisuutta ja Suomen muuttuvaa ikärakennetta.
Tämän päivän vanhuksia tuntuu piinaavan ehkä eniten yksinäisyys. Oma rytmi hidastuu, mutta muu maailma ei jaksa ja ehdi pysähtyä rinnalle. Tehokkuusajattelu ja rajalliset resurssit puoli-pakottavat muun yhteiskunnan porhaltamaan ohi, ja "hidastelijat" hoidetaan miten kuten, siinä sivussa. Vanhusten fyysisten voimien rajallisuus lisää heidän riippuvuuttaan toisista ihmisistä. Elin- ja tuttavapiiri on myös rajallinen. Arkisetkin asiat, kuten ulospääsy (etenkin talvella) ovat usein hankalia, joka puolestaan rajaa elinpiiriä entisestään. Yksinäisyyttä voi sitten olla houkutus lievittää esim. alkoholilla, jolla - kuten arvata saattaa - on muita sivuvaikutuksia. Hoitolaitoksissa vanhukset puolestaan kärsivät henkilökunnan vähyydestä, joka johtaa liikaan lääkitsemiseen ja vaihtamattomissa vaipoissa makaamiseen.
Ongelmien tunnistaminenhan on ensimmäinen askel muutokseen, joten toivoa täytyy olla. Tekesin ohjelma rahoittaa sosiaali- ja terveysvalveluiden innovaatioita (http://www.tekes.fi/ohjelmat/sosiaalijaterveyspalvelut) ja palveluiden kehitystä yleensä. Kunnat kehittävät palveluseteleitä ja perhehoitoa vanhusten oloja parantamaan, yritykset erilaisia apuvälineitä turvallisempaan arkeen ja kotona asumiseen. Myös ikääntyvä ikäpolvi itse ottaa asioita omiin käsiinsä, kuten Loppukirin asumisyhteisön perustaminen (http://www.aktiivisetseniorit.fi/) todistaa.
Erityisen silmiä avaava on myös keraamikko Helena Leppäsen väitöskirja Muotoilija ja toinen, jossa Leppänen muotoili senioreille sopivan astiaston. On häkellyttävän upeaa lukea, kuinka näennäisesti pienet asiat, kuten tarpeeksi leveä lautasen reuna tai oikein sijoitettu väriraita tekee eron sen välillä, onko asukas omatoiminen ruokailija vai syötettävien listalla. Uskoni onkin vahva siihen, että muotoilulla ja käyttäjälähtöisellä suunnittelulla voisi tilaisuuden tullen olla ratkaiseva merkitys palveluiden parantamisessa tavalla, joka palvelee kaikkia osapuolia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti