Oppia ikä kaikki. Viimeiset puolitoista kuukautta on ollut blogin kanssa hiljaiseloa. Konsepti on ensimmäisen tapaamisen jäljiltä ollut muhimassa kehitystilassa. Koska tekeminen on vielä hyvin alkutilassa, konseptissakin on vielä pyöritettävää, jotta siitä saadaan aikaan ensimmäinen prototyyppi.
Keskeisenä haasteena pohdinnassa on ollut kiinnostavien suunnitteluhaasteiden löytäminen, jotka innostaisivat ihmisiä osallistumaan toimintaan. Toisella puolella vaakakupissa painaa se, että auttamisesta täytyy pystyä tekemään tarpeeksi helppoa, jotta se ei ole liian aikaa vievää.
Ajatusketjun päässä siintääkin ajatus toiminnan aloittamisesta muutaman päivän mittaisista suunnittelutapahtumista, jotka rakentuisivat joka kerran jonkun tietyn suunnitteluhaasteen ympärille. Päivien aikana haaste ratkaistaisiin (toivottavasti) suuren osallistujamäärän avulla kerralla kuntoon sen sijaan, että pienempi tiimi uhraisi työaikaa viikkojen tai kuukausien ajan haasteiden työstämiseen. Näin toiminta työllistäisi suunnittelijoita vain muutaman päivän ajan, ja olisi mahdollisesti heille elämyksellisempääkin.
Toki tapahtumien järjestämisessä on oma hommansa: tarvitaan tiloja, välineitä, rahoittajia... Aiheet täytyy suunnitella hyvin etukäteen, jotta isoa porukkaa saadaan ohjattua tehokkaaseen toimintaan, josta todella syntyisi tulosta muutamassa päivässä.
Suunnittelu siis jatkuu. Seuraavaksi pitää päästä lähemmäs konkretiaa, ja listata kaikki tekemiset ja osaamiset, joita tarvitaan ensimmäisen tapahtuman järjestämiseksi. Konsepti hioutuu kuitenkin varmasti vielä, aina, kun uusia ihmisiä tulee mukaan ja käytännön tekeminen pyörähtää käyntiin. Sitä odotellessa:)
lauantai 2. huhtikuuta 2011
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Ensimmäinen DfF-tapaaminen takana
Keskiviikon ensimmäinen tapaaminen on nyt takana ja osin sulateltukin. Ilta meni hyvin. Pieni porukka oli liikkeellä, mutta saatiin solmittua uusia tuttavuuksia ja kehiteltyä ideaa eteenpäin. Kiitos osallistuneille!
Keskusteluissa pohdittiin toiminnan muotoja, rahoitusta ja sitä, miten toiminnan saa konkreettisesti liikkeelle. Tulimme siihen tulokseen, että käytännöllisintä olisi todennäköisesti vain etsiä ensimmäinen suunnitteluhaaste, ja tarttua toimeen. Käytännöstä saa kuitenkin parhaat opit ja referenssit jatkoon.
Tällä viikolla tuli törmättyä myös aiheeseen liittyvään työkirjaan: IDEOn Human-Centered Design Toolkit. Todella mielenkiintoinen, ja mahdollisesti käyttökelpoinen jopa omassa yrityksessämme.
Keskusteluissa pohdittiin toiminnan muotoja, rahoitusta ja sitä, miten toiminnan saa konkreettisesti liikkeelle. Tulimme siihen tulokseen, että käytännöllisintä olisi todennäköisesti vain etsiä ensimmäinen suunnitteluhaaste, ja tarttua toimeen. Käytännöstä saa kuitenkin parhaat opit ja referenssit jatkoon.
Tällä viikolla tuli törmättyä myös aiheeseen liittyvään työkirjaan: IDEOn Human-Centered Design Toolkit. Todella mielenkiintoinen, ja mahdollisesti käyttökelpoinen jopa omassa yrityksessämme.
torstai 3. helmikuuta 2011
Designers for Finlandin ensimmäinen tapaaminen!
DfF:n ensimmäinen tapaaminen järjestetään ensi viikolla. Tapahtumapaikkana toimii Hub Helsingin tila Helsingin keskustan tuntumassa, osoitteessa Aleksanterinkatu 16-18. Tapaaminen järjestetään päivän menojen jälkeen klo 17.30-19.30.
Tarkoitus on tutustua toisiimme ja Designers for Finlandin ideaan, sekä kehittää niin itse konseptia kuin konkreettista toimintasuunnitelmaakin eteenpäin yhteisvoimin - co-creationin hengessä. Ja ainakin luoda pohjaa jatkolle.
Toivottavasti paikalle saapuu innokasta porukkaa, jotta saadaan toiminnassa iso pyörä nytkähtämään liikkeelle!
Tervetuloa mukaan!
Tarkoitus on tutustua toisiimme ja Designers for Finlandin ideaan, sekä kehittää niin itse konseptia kuin konkreettista toimintasuunnitelmaakin eteenpäin yhteisvoimin - co-creationin hengessä. Ja ainakin luoda pohjaa jatkolle.
Toivottavasti paikalle saapuu innokasta porukkaa, jotta saadaan toiminnassa iso pyörä nytkähtämään liikkeelle!
Tervetuloa mukaan!
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Pinnan alla muhii - toivottavasti
Tuntuu, että nykyään vanhuudesta puhutaan paljon. Keskusteluohjelmissa, dokumenteissa, politiikassa, mielipidepalstoilla jne. käydään aihetta läpi eri näkökulmista. Keskusteluissa ja tarinoissa mm. määritellään "hyvää vanhuutta", pohditaan ihmisarvoa, resurssien rajallisuutta ja Suomen muuttuvaa ikärakennetta.
Tämän päivän vanhuksia tuntuu piinaavan ehkä eniten yksinäisyys. Oma rytmi hidastuu, mutta muu maailma ei jaksa ja ehdi pysähtyä rinnalle. Tehokkuusajattelu ja rajalliset resurssit puoli-pakottavat muun yhteiskunnan porhaltamaan ohi, ja "hidastelijat" hoidetaan miten kuten, siinä sivussa. Vanhusten fyysisten voimien rajallisuus lisää heidän riippuvuuttaan toisista ihmisistä. Elin- ja tuttavapiiri on myös rajallinen. Arkisetkin asiat, kuten ulospääsy (etenkin talvella) ovat usein hankalia, joka puolestaan rajaa elinpiiriä entisestään. Yksinäisyyttä voi sitten olla houkutus lievittää esim. alkoholilla, jolla - kuten arvata saattaa - on muita sivuvaikutuksia. Hoitolaitoksissa vanhukset puolestaan kärsivät henkilökunnan vähyydestä, joka johtaa liikaan lääkitsemiseen ja vaihtamattomissa vaipoissa makaamiseen.
Ongelmien tunnistaminenhan on ensimmäinen askel muutokseen, joten toivoa täytyy olla. Tekesin ohjelma rahoittaa sosiaali- ja terveysvalveluiden innovaatioita (http://www.tekes.fi/ohjelmat/sosiaalijaterveyspalvelut) ja palveluiden kehitystä yleensä. Kunnat kehittävät palveluseteleitä ja perhehoitoa vanhusten oloja parantamaan, yritykset erilaisia apuvälineitä turvallisempaan arkeen ja kotona asumiseen. Myös ikääntyvä ikäpolvi itse ottaa asioita omiin käsiinsä, kuten Loppukirin asumisyhteisön perustaminen (http://www.aktiivisetseniorit.fi/) todistaa.
Erityisen silmiä avaava on myös keraamikko Helena Leppäsen väitöskirja Muotoilija ja toinen, jossa Leppänen muotoili senioreille sopivan astiaston. On häkellyttävän upeaa lukea, kuinka näennäisesti pienet asiat, kuten tarpeeksi leveä lautasen reuna tai oikein sijoitettu väriraita tekee eron sen välillä, onko asukas omatoiminen ruokailija vai syötettävien listalla. Uskoni onkin vahva siihen, että muotoilulla ja käyttäjälähtöisellä suunnittelulla voisi tilaisuuden tullen olla ratkaiseva merkitys palveluiden parantamisessa tavalla, joka palvelee kaikkia osapuolia.
Tämän päivän vanhuksia tuntuu piinaavan ehkä eniten yksinäisyys. Oma rytmi hidastuu, mutta muu maailma ei jaksa ja ehdi pysähtyä rinnalle. Tehokkuusajattelu ja rajalliset resurssit puoli-pakottavat muun yhteiskunnan porhaltamaan ohi, ja "hidastelijat" hoidetaan miten kuten, siinä sivussa. Vanhusten fyysisten voimien rajallisuus lisää heidän riippuvuuttaan toisista ihmisistä. Elin- ja tuttavapiiri on myös rajallinen. Arkisetkin asiat, kuten ulospääsy (etenkin talvella) ovat usein hankalia, joka puolestaan rajaa elinpiiriä entisestään. Yksinäisyyttä voi sitten olla houkutus lievittää esim. alkoholilla, jolla - kuten arvata saattaa - on muita sivuvaikutuksia. Hoitolaitoksissa vanhukset puolestaan kärsivät henkilökunnan vähyydestä, joka johtaa liikaan lääkitsemiseen ja vaihtamattomissa vaipoissa makaamiseen.
Ongelmien tunnistaminenhan on ensimmäinen askel muutokseen, joten toivoa täytyy olla. Tekesin ohjelma rahoittaa sosiaali- ja terveysvalveluiden innovaatioita (http://www.tekes.fi/ohjelmat/sosiaalijaterveyspalvelut) ja palveluiden kehitystä yleensä. Kunnat kehittävät palveluseteleitä ja perhehoitoa vanhusten oloja parantamaan, yritykset erilaisia apuvälineitä turvallisempaan arkeen ja kotona asumiseen. Myös ikääntyvä ikäpolvi itse ottaa asioita omiin käsiinsä, kuten Loppukirin asumisyhteisön perustaminen (http://www.aktiivisetseniorit.fi/) todistaa.
Erityisen silmiä avaava on myös keraamikko Helena Leppäsen väitöskirja Muotoilija ja toinen, jossa Leppänen muotoili senioreille sopivan astiaston. On häkellyttävän upeaa lukea, kuinka näennäisesti pienet asiat, kuten tarpeeksi leveä lautasen reuna tai oikein sijoitettu väriraita tekee eron sen välillä, onko asukas omatoiminen ruokailija vai syötettävien listalla. Uskoni onkin vahva siihen, että muotoilulla ja käyttäjälähtöisellä suunnittelulla voisi tilaisuuden tullen olla ratkaiseva merkitys palveluiden parantamisessa tavalla, joka palvelee kaikkia osapuolia.
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Palvelumuotoilulla uusi, uljaampi maailma?
Palvelumuotoilu ja asiakaskeskeisyys ovat kovasti pinnalla juuri nyt. Lehdissä ja tv-mainoksissa esitellään jatkuvasti erilaisia tapoja ja kampanjoita, joilla asiakkaita houkutellaan mukaan tuote- ja palvelukehitykseen. Lähikauppa osallistaa netissä, Silja haki taannoin tuhatta "tuotekehittäjää". Finnairin matkaaja-bloggaajat saivat paljon julkisuutta. Puhumattakaan siitä, miten sosiaalinen media on puolipakottanut yritykset kommunikoimaan aivan uudella tavalla asiakkaidensa kanssa.
Minusta kehitys on hyvästä. Tietysti alku menee opetellessa, ja kestää aikansa, ennenkuin yritykset osaavat todella muuttaa kampanjat ja muun tiedon ymmärrykseksi ja edelleen toimenpiteiksi. Se saattaa vaatia enemmän joustavuutta kuin monen yrityksen operoinnista irtoaa. Yhtä kaikki, jokainen aito yritys kuunnella asiakasta avoimin mielin, on askel oikeaan suuntaan.
Palvelumuotoilun nerokkuus piileekin juuri asiakaskeskeisyydessä. Siinä, että suunnittelijalla ei ole valmista visiota ratkaisuista ennakkoon, vaan jokaiseen tapaukseen lähdetään perehtymään tyhjin mielin. Kaikki vastaukset ja ratkaisut löytyvät asiakaskunnasta, ne vain pitää osata kaivaa esille. Eikä voi pelätä radikaaliakaan uudistumista. Olemassa olevista rakenteista ja toimintamalleista ei saa pitää kiinni vain siksi, että "aina on tehty näin" tai koska muutos olisi liian vaivalloista.
Muotoilulla on kallis maine. Palvelumuotoilun ydin on kuitenkin luoda palveluita ja toimintatapoja, jotka ovat mahdollisimman tarkoituksenmukaisia kaikkien kannalta, ei suinkaan mahdollisimman näyttäviä. Tämä taloudellisten realiteettien huomioiminen vetoaa allekirjoittaneeseen aivan erityisesti. Usein riittää vain se, että joku viitsii nähdä vaivaa ja paneutua asiaan. Kaiken ei aina tarvitse maksaa enemmän ollakseen parempaa. Miksi siis tyytyä?
Juuri tämä paneutuminen ja se yksinkertainen ajatus, että havainnoidaan asiakkaita, kysellään, yritetään ymmärtää ja palvella paremmin, avaa mahdollisuudet paremman maailman rakentamiselle. Mediassa on päivittäin uutisia, reportaaseja, mielipiteitä ja kokemuksia epäoikeudenmukaisesta maailmasta. Turhauttavinta juttujen seuraamisessa on niiden (ainakin näennäinen) järjettömyys. Tehdäänkö kaikki päätökset norsunluutorneista, ymmärtämättä mitään, kysymättä keneltäkään? En halua uskoa sitäkään. En ainakaan aio tyytyä siihen.
Minusta kehitys on hyvästä. Tietysti alku menee opetellessa, ja kestää aikansa, ennenkuin yritykset osaavat todella muuttaa kampanjat ja muun tiedon ymmärrykseksi ja edelleen toimenpiteiksi. Se saattaa vaatia enemmän joustavuutta kuin monen yrityksen operoinnista irtoaa. Yhtä kaikki, jokainen aito yritys kuunnella asiakasta avoimin mielin, on askel oikeaan suuntaan.
Palvelumuotoilun nerokkuus piileekin juuri asiakaskeskeisyydessä. Siinä, että suunnittelijalla ei ole valmista visiota ratkaisuista ennakkoon, vaan jokaiseen tapaukseen lähdetään perehtymään tyhjin mielin. Kaikki vastaukset ja ratkaisut löytyvät asiakaskunnasta, ne vain pitää osata kaivaa esille. Eikä voi pelätä radikaaliakaan uudistumista. Olemassa olevista rakenteista ja toimintamalleista ei saa pitää kiinni vain siksi, että "aina on tehty näin" tai koska muutos olisi liian vaivalloista.
Muotoilulla on kallis maine. Palvelumuotoilun ydin on kuitenkin luoda palveluita ja toimintatapoja, jotka ovat mahdollisimman tarkoituksenmukaisia kaikkien kannalta, ei suinkaan mahdollisimman näyttäviä. Tämä taloudellisten realiteettien huomioiminen vetoaa allekirjoittaneeseen aivan erityisesti. Usein riittää vain se, että joku viitsii nähdä vaivaa ja paneutua asiaan. Kaiken ei aina tarvitse maksaa enemmän ollakseen parempaa. Miksi siis tyytyä?
Juuri tämä paneutuminen ja se yksinkertainen ajatus, että havainnoidaan asiakkaita, kysellään, yritetään ymmärtää ja palvella paremmin, avaa mahdollisuudet paremman maailman rakentamiselle. Mediassa on päivittäin uutisia, reportaaseja, mielipiteitä ja kokemuksia epäoikeudenmukaisesta maailmasta. Turhauttavinta juttujen seuraamisessa on niiden (ainakin näennäinen) järjettömyys. Tehdäänkö kaikki päätökset norsunluutorneista, ymmärtämättä mitään, kysymättä keneltäkään? En halua uskoa sitäkään. En ainakaan aio tyytyä siihen.
maanantai 3. tammikuuta 2011
Tervetuloa mukaan!
Designers For Finland hakee palveluiden kehittämisestä kiinnostuneita henkilöitä mukaan perustamaan toimintaa.
Alkuvuoden aikana
Tervetuloa mukaan muuttamaan maailmaa!
Alkuvuoden aikana
- Aloitetaan DFF:n blogi
- Levitetään tietoa ja pyritään herättämään kiinnostusta
- Järjestetään ensimmäinen tapaaminen
- Perustetaan Designers For Finland ry
Tervetuloa mukaan muuttamaan maailmaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)